Kävin ulkomailla, hain koiranpennun, sijoitin sen. Siinä pari viime päivää.
Osalle koiranomistajista onkin tuttua, kun pentu ahdistaa, ja ilmiölle onkin ihan oma nimi: puppy blues. Tuntuu ettei siitä voi mitenkään saada hyvinkäyttäytyvää koirakansalaista, että se kauan hypetetty pentu onkin hieman pettymys. Se ei ole sisäsiisti eikä se vielä oikein osaa mitään. Se ei syö innokkaasti, se ei ole se supertäydellinen upeasti käyttäytyvä pentu miksi sen kuvitteli. Oliko valintani kuitenkin väärä? Olisiko pitänyt ottaa se toinen pentu? Tai koira ihan kokonaan eri pentueesta?
Pentu ei edes asu luonani ja koulutuksessa olen vain neuvomassa ja apuna, ja silti ahdistaa.
Pennun vika se ei missään nimessä ole, eikä sijoituskodin. Pentuhan on oikein hieno pikkuinen, eri asioiden opettaminen on aloitettu heti ensimmäisenä päivänä ja pentu myös oppii asiat nopeasti.
Mutta kun olen tällainen stressaaja.
Lisäksi kotona on sitten ongelmia, enkä voi tällä hetkellä asua siellä. Toivottavasti pääsen ensi viikolla takaisin kotiin, koska ystävänkään luona oleilu ei tunnu ihan oikealta, vaikka saankin täällä olla. Kotona on oma sänky, oma tietokone, omat elukat, oma keittiö, omat teet...
Olin tänään pienellä reissulla, ja tulomatkalla kuunneltiin Tatua. Enkä pääse edes omalle koneelleni, että voisin kuunnella sitä lisää. Se sopisi hyvin tähän epämääräisen ahdistuneeseen olotilaan.
Minulle kelpaisi myös lämmin takkatuli tai jonkun vieressä kyhjöttäminen. Täällä on tällä hetkellä vain neljä koiraa seurana.
26.10.2013
19.10.2013
Vettä nurkkaan
Ajattelin liikaa asioita jotka elämässäni ovat pielessä. Tai lähinnä niitä joille en voi mitään. Ne eivät ole kenenkään syytä, mutta valitettavasti niihin vaikuttaa niin suuresti myös muut ihmiset, että en tosiaan voi yksin niille mitään.
Kun elämä jatkuu ja jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen, kaikki "oikea" jää tekemättä ja kokematta. Tuntuu kuin elämä valuisi vain hukkaan, ja voin vain katsoa vierestä.
Tyhmää ja virhe.
Itkin tälle sitten, vaikka tyhmäähän sekin oli.
Vuodatin kaiken ystävälle, mutta hän oli melkoisen väsynyt ja nukahti. Täytyy silti sanoa, että siinä mielessä olen onnekas, että on joku jolle voin puhua ikävistä asioista. Ei kaikilla ole.
Kaikki positiiviset asiat siis kehiin nyt! Negatiivisiin asioihin ei pidä jäädä vellomaan. Se jos mikä johtaa vain ongelmiin.
- Minulla on ystäviä jotka kuuntelevat jos jokin on huonosti ja myös kun kaikki on hyvin.
- Ystäväni asuvat lähellä.
- Minulla on ihania eläimiä, jotka tuovat joka päivä iloa elämääni
- Minulla on asunto, katto pään päällä.
- Olen kokenut lukemattoman määrän hienoja asioita.
- Olen sosiaalisempi, iloisempi ja rohkeampi kuin ennen
- Minulla on niin paljon erilaisia teelaatuja, että aina löytyy jotain mitä tekee mieli!
- Osaan paljon kaikenlaista
Jos joku ei ymmärrä tällaista psyykkausta, niin voin taustatietona kertoa, että syön lääkkeitä masennukseen. Minulla on ollut todella huonoja kausia, ja haluan mielelläni jatkossa pysyä niistä erossa. Tietenkin itkeä saa kaikenlaisille asioille, mutta tällaisten asioiden ajattelu ja niistä itkeminen ei saa jäädä päälle.
Pimeä vuodenaika on aina ollut itselleni vaikein, ja tekee vain hyvää jos muistutan välillä itselleni mikä kaikki on hyvin. Kai se tekee hyvää myös terveelle mielelle silloin tällöin. :)
Kun elämä jatkuu ja jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen, kaikki "oikea" jää tekemättä ja kokematta. Tuntuu kuin elämä valuisi vain hukkaan, ja voin vain katsoa vierestä.
Tyhmää ja virhe.
Itkin tälle sitten, vaikka tyhmäähän sekin oli.
Vuodatin kaiken ystävälle, mutta hän oli melkoisen väsynyt ja nukahti. Täytyy silti sanoa, että siinä mielessä olen onnekas, että on joku jolle voin puhua ikävistä asioista. Ei kaikilla ole.
Kaikki positiiviset asiat siis kehiin nyt! Negatiivisiin asioihin ei pidä jäädä vellomaan. Se jos mikä johtaa vain ongelmiin.
- Minulla on ystäviä jotka kuuntelevat jos jokin on huonosti ja myös kun kaikki on hyvin.
- Ystäväni asuvat lähellä.
- Minulla on ihania eläimiä, jotka tuovat joka päivä iloa elämääni
- Minulla on asunto, katto pään päällä.
- Olen kokenut lukemattoman määrän hienoja asioita.
- Olen sosiaalisempi, iloisempi ja rohkeampi kuin ennen
- Minulla on niin paljon erilaisia teelaatuja, että aina löytyy jotain mitä tekee mieli!
- Osaan paljon kaikenlaista
Jos joku ei ymmärrä tällaista psyykkausta, niin voin taustatietona kertoa, että syön lääkkeitä masennukseen. Minulla on ollut todella huonoja kausia, ja haluan mielelläni jatkossa pysyä niistä erossa. Tietenkin itkeä saa kaikenlaisille asioille, mutta tällaisten asioiden ajattelu ja niistä itkeminen ei saa jäädä päälle.
Pimeä vuodenaika on aina ollut itselleni vaikein, ja tekee vain hyvää jos muistutan välillä itselleni mikä kaikki on hyvin. Kai se tekee hyvää myös terveelle mielelle silloin tällöin. :)
Rosana ja muut
Tässä toinen asia mitä olen miettinyt.
Katsotaan osaanko liittää videon:
Noin.
Tämä laulu kertoo naisesta, joka haluaa jatkuvasti seksiä. Ei tietenkään ole yllättävää, että mies laulaa tämän, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä.
Kyse on aivan aidosta ilmiöstä, jota kutsutaan hyperseksuaalisuudeksi. Tai mm. nymfomaniaksi.
Tai eihän sitä voi tietää onko laulussa kyse juuri siitä, vai ehkä vain korostuneesta libidosta, seksuaalisesta vietistä/halusta.
Laulaja, mies, toki kokee tilanteen itselleen väsyttävänä, mutta ei lie helppoa Rosanallakaan.
Kuulin tämän biisin jo aikaa sitten radiosta, jossa sitä on harvakseltaan sittemmin soitettu. Sanoitus herätti mielenkiintoni jo ensimmäisellä kerralla, koska yhdistin sen nimenomaan hyperseksuaalisuuteen ja jäin miettimään onko aiheesta muuten tehty lauluja.
Onko hyperseksuaalisuutta kuinka eri tasoisina? Ja missä menee raja?
Aikoinaan katsoin jonkun dokkarin aiheesta, mutta siinä kerrottiin lähinnä parin tästä kärsivän naisen elämästä.
Ovulaatiopanetus x 100 ? Voiko "normaali" ihminen edes ymmärtää tällaista? Voisiko aseksuaali seurustella hyperseksuaalisen henkilön kanssa? Suhteessa, jossa vieraissa ei saa käydä? Entä jos saa?
Dokkarissa naiset sanoivat masturboivansa useita kertoja päivässä, tältä osin normaali kumppani kun ei tietenkään jaksaisi jatkuvasti. Kuinka paljon hyperseksuaalisuus lopulta vaikuttaa ihmisen normaaliin elämään? Kyläilyihin? Tottuvatko he? Dokkarin naiset ainakin kokivat tilanteensa toisinaan väsyttäväksi. Millainen kumppani olisi ideaali hyperseksuaaliselle? Toinen hyperseksuaali? Vai olisiko parasta seurustella samaan aikaan useamman ihmisen kanssa?
Täysin toiselta laidalta sitten. Voiko aseksuaalia häiritä oma haluttomuus? Onko hyperseksuaalisia, joita EI häiritse oma hyperseksuaalisuus?
Hmm.
Katsotaan osaanko liittää videon:
Noin.
Tämä laulu kertoo naisesta, joka haluaa jatkuvasti seksiä. Ei tietenkään ole yllättävää, että mies laulaa tämän, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä.
Kyse on aivan aidosta ilmiöstä, jota kutsutaan hyperseksuaalisuudeksi. Tai mm. nymfomaniaksi.
Tai eihän sitä voi tietää onko laulussa kyse juuri siitä, vai ehkä vain korostuneesta libidosta, seksuaalisesta vietistä/halusta.
Laulaja, mies, toki kokee tilanteen itselleen väsyttävänä, mutta ei lie helppoa Rosanallakaan.
Kuulin tämän biisin jo aikaa sitten radiosta, jossa sitä on harvakseltaan sittemmin soitettu. Sanoitus herätti mielenkiintoni jo ensimmäisellä kerralla, koska yhdistin sen nimenomaan hyperseksuaalisuuteen ja jäin miettimään onko aiheesta muuten tehty lauluja.
Onko hyperseksuaalisuutta kuinka eri tasoisina? Ja missä menee raja?
Aikoinaan katsoin jonkun dokkarin aiheesta, mutta siinä kerrottiin lähinnä parin tästä kärsivän naisen elämästä.
Ovulaatiopanetus x 100 ? Voiko "normaali" ihminen edes ymmärtää tällaista? Voisiko aseksuaali seurustella hyperseksuaalisen henkilön kanssa? Suhteessa, jossa vieraissa ei saa käydä? Entä jos saa?
Dokkarissa naiset sanoivat masturboivansa useita kertoja päivässä, tältä osin normaali kumppani kun ei tietenkään jaksaisi jatkuvasti. Kuinka paljon hyperseksuaalisuus lopulta vaikuttaa ihmisen normaaliin elämään? Kyläilyihin? Tottuvatko he? Dokkarin naiset ainakin kokivat tilanteensa toisinaan väsyttäväksi. Millainen kumppani olisi ideaali hyperseksuaaliselle? Toinen hyperseksuaali? Vai olisiko parasta seurustella samaan aikaan useamman ihmisen kanssa?
Täysin toiselta laidalta sitten. Voiko aseksuaalia häiritä oma haluttomuus? Onko hyperseksuaalisia, joita EI häiritse oma hyperseksuaalisuus?
Hmm.
18.10.2013
Patalaiska
Vooi kuinka olenkaan ollut laiska taas tänään. Tällaisesta länsimaisesta hyvinvoinnista kertoo se, että nälkä ois, mutta ruokaa ei jaksa tehdä. Ruokaa on kuitenkin sen verran, että maanantaihin asti selviän näillä. Enkä jaksa mennä pilkkomaan perunoita. Tai voitelemaan leipää.
Istun siis mieluummin tässä koomaamassa vatsa kuristen kuin liikautan eväänikään ruuan puolesta. Hyi mitä laiskuutta. Johan tuo kellokin on niin paljon ettei oikeasti mitään ruokaa pitäisi tähään aikaan tehdä.
Hämää myös ihmisten vastaamattomuus. Totta kai tiedän että se johtuu unohduksesta tai muusta ihan pätevästä syystä, mutta sisäinen draamailijani haluaa ymmärtää sen toisin.
Täytyy tukkia sen turpa ja tunkea se johonkin suonpohjukkaan.
En muuten ole itsekään mikään paras vastailija aina. Mietin vastaavani myöhemmin ja sitten se unohtuu. Luen esim. jonkun sähköpostin kännykällä, enkä todellakaan ala vastata sillä. Sitten tulee uusia sähköposteja ja se vastausta kaipaava kaivautuu johonkin kaiken muun alle.
Sää on ollut kammottavan limaloskainen. Illemmalla auringonlasku oli melko kaunis, kun punainen valo heijastui pilviin, mutta valitettavasti valkoista moskaa on edelleen jäljellä. Yök!
Laiskuus ruokkii laiskuutta, joten nostan itseni nyt ylös ja menen vaikka tiskaamaan.
Istun siis mieluummin tässä koomaamassa vatsa kuristen kuin liikautan eväänikään ruuan puolesta. Hyi mitä laiskuutta. Johan tuo kellokin on niin paljon ettei oikeasti mitään ruokaa pitäisi tähään aikaan tehdä.
Hämää myös ihmisten vastaamattomuus. Totta kai tiedän että se johtuu unohduksesta tai muusta ihan pätevästä syystä, mutta sisäinen draamailijani haluaa ymmärtää sen toisin.
Täytyy tukkia sen turpa ja tunkea se johonkin suonpohjukkaan.
En muuten ole itsekään mikään paras vastailija aina. Mietin vastaavani myöhemmin ja sitten se unohtuu. Luen esim. jonkun sähköpostin kännykällä, enkä todellakaan ala vastata sillä. Sitten tulee uusia sähköposteja ja se vastausta kaipaava kaivautuu johonkin kaiken muun alle.
Sää on ollut kammottavan limaloskainen. Illemmalla auringonlasku oli melko kaunis, kun punainen valo heijastui pilviin, mutta valitettavasti valkoista moskaa on edelleen jäljellä. Yök!
Laiskuus ruokkii laiskuutta, joten nostan itseni nyt ylös ja menen vaikka tiskaamaan.
17.10.2013
Kirjoittaminen ja Battle Frontier
Ensi kuussa alkaa NaNoWriMo. Haluaisin niin kovasti osallistua, mutta harmittaa niin moni asia, että en varmaan voi. Olen ensinnäkin menettänyt taitoni kirjoittaa hyvin. Nykyään enää luen vanhoja kirjoituksiani ja nauran niiden oivaltavuudelle. Tuntuu etten osaa enää ollenkaan kirjoittaa niin hyvin.
Toisekseen inhottaisi epäonnistua. Olen aiemmin osallistunut muutamia vuosia sitten, mutta tarina jäi kirjoittamatta loppuun, koska sain kaksi kissanpentua (jotka muuten nimesin sen tarinan kahden päähenkilön mukaan). Onko minulla aikaa ja jaksamista vetää se tällä kertaa kunnialla läpi?
Kolmanneksi minulla ei ole kunnon pohjaa tarinalle. Tiedän mitä haluaisin kirjoittaa ja minulla on olemassa jonkinlaisia suunnitelmia aiheesta. Ollut jo monta vuotta. Se pitäisi laajentaa ja tarkentaa.
Löysin myös hauskan ohjelman kirjoittamista tahdittamaan: Write or Die. Ohjelma, joka rankaisee jos et kirjoita. Olen varmaan kuullut tuosta aiemminkin, mutta kävin vasta nyt ohjelman kotisivuilla.
On tässä nyt aikaa vielä jonkin verran päättää osallistunko vai en. Viimeksi osallistuminen oli intensiivinen kokemus. Oli huippua kirjoittaa samaan tahtiin kuin tuhannet muut ympäri maailmaa.
Nyt ajatukset pois kuitenkin kirjoittamisesta, koska oikeasti halusin tehdä jonkun musiikkimemen. Olen hitaasti kartuttanut taas musiikkikokoelmaani, jonka olen varmaan menettänyt vanhan tietokoneen vanhalle kovalevylle.
Nyt musiikkikappaleita on jonkin verran alle 200, aivan säälittävän vähän, mutta tarpeeksi.
Meme
Laita sekoitus päälle: iTunes, Windows Media Player, mp3-soitin yms.
Vastaa jokaiseen kysymykseen seuraavan kappaleen nimellä.
1) Jos joku kysyy "oletko okei?", sinä sanot:
- Ei mikään Robin Hood (Leevi and the Leavings)
2) Kuinka kuvailisit itseäsi?
- Light My Candle (Rent)
3) Mistä pidät miehessä/naisessa?
- We Will Be Heroes (Pokémon)
("I go where you go, forever friends you and I")
4) Kuinka voit tänään?
- Fortress Guard (Dreamgale)
("Every moment of this night can be your last one.")
5) Mikä on elämäsi tarkoitus?
- Matkalla omiin hautajaisiin (Leevi and the Leavings)
(Joskus todella tuntuu siltä.)
6) Mikä on mottosi?
- Makeampi Makeaa (Leevi and the Leavings)
(Karkkihiiri kun olen)
7) Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta?
- Pölyä ja tuhkaa (LATL)
(Kiitos positiivisista ajatuksista ystävät rakkaat...)
8) Mitä vanhempasi ajattelevat sinusta?
- Today For You (Rent)
9) Mitä sinä ajattelet usein?
- We are One (Lion King 2)
10) Paljon on 2+2?
- Taina (Seminaarimäen mieslaulajat)
(Nyt ei mee läpi)
11) Mitä ajattelet parhaasta ystävästäsi?
- Battle Cry (Stand Up!) (Pokémon)
(Eli tarvitsee selvästi tukea)
12) Mikä on sinun elämäntarinasi?
- Reborn (Dreamgale)
("Reborn to live a brand new life, I will be back before you know")
13) Mikä sinä haluat olla, kun kasvat isoksi?
- Shattered Crystal (Dreamgale)
(Ääh, Eikun nimenomaan EN halua olla mikään shattered crystal.)
14) Mitä ajattelet, kun näet ihastuksesi?
- Can You Feel The Love Tonight (Elton John)
(... Voi minua)
15) Mitä tanssit häissäsi?
- Pokémon World
(Kumppanilla ei ole mitään sanottavaa sitten tähän. Parempi tykätä Pokémonista!)
16) Mitä soitetaan hautajaisissasi?
- Rays Of A Frozen Sun (Dreamgale)
("Can't you see
We live to crash and kill
So won't you come with me?")
17) Mikä on harrastuksesi / kiinnostuksen kohteesi?
- Gotta Be Somebody (Nickelback)
("Someone to love with my life in their hands
There's gotta be somebody for me like that"
Just. Eiköhän toi täydellisen kumppanin etsiminen ole just nyt vähiten pinnalla oleva juttu. Tai ehkä tästä saisi aasinsillan draama/romance -leffoihin, joita tykkään katsoa.)
18) Mikä on suurin pelkosi?
- Rest (Nevertheless)
(Toisinaan tämä on valitettavan totta. Sleep is for Quitters muutenkin.)
19) Mikä on suurin salaisuutesi?
- Pihlajankukka (LATL)
(Aaah, nyt te tiedätte. Olen piilotellut pihlajankukkaa tyynyni alla.)
20) Mitä haluat juuri nyt?
- Forgive Me My Love (Bryan Adams)
("Please forgive me, I can't stop loving you")
21) Mitä ajattelet ystävistäsi?
- Mr. Raindrop (Gintama/Amplified)
("Mr. Raindrop, fallin' away from me now")
22) Minkä nimisenä julkaiset tämän?
- Battle Frontier
Toisekseen inhottaisi epäonnistua. Olen aiemmin osallistunut muutamia vuosia sitten, mutta tarina jäi kirjoittamatta loppuun, koska sain kaksi kissanpentua (jotka muuten nimesin sen tarinan kahden päähenkilön mukaan). Onko minulla aikaa ja jaksamista vetää se tällä kertaa kunnialla läpi?
Kolmanneksi minulla ei ole kunnon pohjaa tarinalle. Tiedän mitä haluaisin kirjoittaa ja minulla on olemassa jonkinlaisia suunnitelmia aiheesta. Ollut jo monta vuotta. Se pitäisi laajentaa ja tarkentaa.
Löysin myös hauskan ohjelman kirjoittamista tahdittamaan: Write or Die. Ohjelma, joka rankaisee jos et kirjoita. Olen varmaan kuullut tuosta aiemminkin, mutta kävin vasta nyt ohjelman kotisivuilla.
On tässä nyt aikaa vielä jonkin verran päättää osallistunko vai en. Viimeksi osallistuminen oli intensiivinen kokemus. Oli huippua kirjoittaa samaan tahtiin kuin tuhannet muut ympäri maailmaa.
Nyt ajatukset pois kuitenkin kirjoittamisesta, koska oikeasti halusin tehdä jonkun musiikkimemen. Olen hitaasti kartuttanut taas musiikkikokoelmaani, jonka olen varmaan menettänyt vanhan tietokoneen vanhalle kovalevylle.
Nyt musiikkikappaleita on jonkin verran alle 200, aivan säälittävän vähän, mutta tarpeeksi.
Meme
Laita sekoitus päälle: iTunes, Windows Media Player, mp3-soitin yms.
Vastaa jokaiseen kysymykseen seuraavan kappaleen nimellä.
1) Jos joku kysyy "oletko okei?", sinä sanot:
- Ei mikään Robin Hood (Leevi and the Leavings)
2) Kuinka kuvailisit itseäsi?
- Light My Candle (Rent)
3) Mistä pidät miehessä/naisessa?
- We Will Be Heroes (Pokémon)
("I go where you go, forever friends you and I")
4) Kuinka voit tänään?
- Fortress Guard (Dreamgale)
("Every moment of this night can be your last one.")
5) Mikä on elämäsi tarkoitus?
- Matkalla omiin hautajaisiin (Leevi and the Leavings)
(Joskus todella tuntuu siltä.)
6) Mikä on mottosi?
- Makeampi Makeaa (Leevi and the Leavings)
(Karkkihiiri kun olen)
7) Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta?
- Pölyä ja tuhkaa (LATL)
(Kiitos positiivisista ajatuksista ystävät rakkaat...)
8) Mitä vanhempasi ajattelevat sinusta?
- Today For You (Rent)
9) Mitä sinä ajattelet usein?
- We are One (Lion King 2)
10) Paljon on 2+2?
- Taina (Seminaarimäen mieslaulajat)
(Nyt ei mee läpi)
11) Mitä ajattelet parhaasta ystävästäsi?
- Battle Cry (Stand Up!) (Pokémon)
(Eli tarvitsee selvästi tukea)
12) Mikä on sinun elämäntarinasi?
- Reborn (Dreamgale)
("Reborn to live a brand new life, I will be back before you know")
13) Mikä sinä haluat olla, kun kasvat isoksi?
- Shattered Crystal (Dreamgale)
(Ääh, Eikun nimenomaan EN halua olla mikään shattered crystal.)
14) Mitä ajattelet, kun näet ihastuksesi?
- Can You Feel The Love Tonight (Elton John)
(... Voi minua)
15) Mitä tanssit häissäsi?
- Pokémon World
(Kumppanilla ei ole mitään sanottavaa sitten tähän. Parempi tykätä Pokémonista!)
16) Mitä soitetaan hautajaisissasi?
- Rays Of A Frozen Sun (Dreamgale)
("Can't you see
We live to crash and kill
So won't you come with me?")
17) Mikä on harrastuksesi / kiinnostuksen kohteesi?
- Gotta Be Somebody (Nickelback)
("Someone to love with my life in their hands
There's gotta be somebody for me like that"
Just. Eiköhän toi täydellisen kumppanin etsiminen ole just nyt vähiten pinnalla oleva juttu. Tai ehkä tästä saisi aasinsillan draama/romance -leffoihin, joita tykkään katsoa.)
18) Mikä on suurin pelkosi?
- Rest (Nevertheless)
(Toisinaan tämä on valitettavan totta. Sleep is for Quitters muutenkin.)
19) Mikä on suurin salaisuutesi?
- Pihlajankukka (LATL)
(Aaah, nyt te tiedätte. Olen piilotellut pihlajankukkaa tyynyni alla.)
20) Mitä haluat juuri nyt?
- Forgive Me My Love (Bryan Adams)
("Please forgive me, I can't stop loving you")
21) Mitä ajattelet ystävistäsi?
- Mr. Raindrop (Gintama/Amplified)
("Mr. Raindrop, fallin' away from me now")
22) Minkä nimisenä julkaiset tämän?
- Battle Frontier
Elokuvaelämä
Kauppareissulla ystävän kanssa keskustelimme eilisestä. Tosin keskustelimme siitä jo eilen. Joskus asioita pitää avata enemmän kuin kerran.
Gleessä oli äsken MJ-jakso ja nyt nää laulaa espanjaa. Kurt on liian suloinen. :) Tykkään myös Emman (Professor Doll Face) lehtisistä. En ymmärrä miksi Will ei lämmennyt niille! Nehän ovat vallan oivaltavia.
Katson tällä hetkellä siis kolmatta tuotantokautta. On jonkin verran vielä otettava kiinni.
Eilisestä tuli kuitenkin mieleen kaikenlaista. Yön pohdin omaa lupaustani eräälle toiselle. Olen oikeastaan pohtinut sitä jo aiemmin. Että oliko se nyt järkevää ja muistaako sitä edes enää kukaan muu kuin minä?
Tämähän on perinteinen draamaleffan juoneen kuuluva asia. Luvataan odottaa ikuisesti jotakuta. Kliseistä ja ehkä yliampuvaa, mutta olinkin draamateini tuolloin. En ole pysäyttänyt elämääni tuon lupauksen takia, mutta aina toisinaan se palaa mieleen
Me emme elä elokuvassa. Oikeassa elämässä loppu ei ole aina onnellinen, prinssi ja prinsessa eivät aina saa toisiaan. Eivätkä välttämättä enää lopulta haluakaan saada. Eihän sitä ajattele, että 5 vuoden päästä toisen tai molempien tunteet voivat olla täysin kuolleet. Tai hyvässä tapauksessa vain hieman laantuneet ystävyyden tasolle. Tai sitten eivät. :)
Koska ihastun melko helposti, on minulla muutamia (ex?) ihastuksiani ystävinä. Se on tietyssä vaiheessa tosi rankkaa, etenkin jos niiltä saa rukkaset, mutta lopulta ystävyys voi toimia aivan upeasti. Ei tuollaisten asioiden tarvitse antaa tulla väliin. Ja jos mietityttää, niin hetken miettimistauko, asiasta keskusteleminen tai kirjoittaminen auttaa.
Ja minun ystäväsuhteeni ovat vieläpä kestäneet kaiken sen draamailun minulta, täytyy sanoa, että nostan hattua teille, rakkaat ystäväni. :) Asiaa ei auta se, että sairauteni kanssa tuollainen draamailu on ollut välillä todella... vaikeaa kestää muille. Lisäksi aihetta ovat varjostaneet kaikenlaiset menetyksen pelot ja ylenmääräinen roikkuminen. Huh. Olen hankala ihminen.
Ystäviä, kavereita, tuttavia ja ihastuksia tulee ja menee. Elämä muuttuu. Toisinaan ystävyyssuhteet pitkän ajan takaa tulevat takaisin.
Pidän ihmisten kanssa olemisesta, peleistä, juttelusta, leffoista. Ja tietenkin haleista, etenkin haleista. Joita 10 vuotta sitten vihasin.
Hyi. Nyt loppu lällyjutut.
Gleessä oli äsken MJ-jakso ja nyt nää laulaa espanjaa. Kurt on liian suloinen. :) Tykkään myös Emman (Professor Doll Face) lehtisistä. En ymmärrä miksi Will ei lämmennyt niille! Nehän ovat vallan oivaltavia.
Katson tällä hetkellä siis kolmatta tuotantokautta. On jonkin verran vielä otettava kiinni.
Eilisestä tuli kuitenkin mieleen kaikenlaista. Yön pohdin omaa lupaustani eräälle toiselle. Olen oikeastaan pohtinut sitä jo aiemmin. Että oliko se nyt järkevää ja muistaako sitä edes enää kukaan muu kuin minä?
Tämähän on perinteinen draamaleffan juoneen kuuluva asia. Luvataan odottaa ikuisesti jotakuta. Kliseistä ja ehkä yliampuvaa, mutta olinkin draamateini tuolloin. En ole pysäyttänyt elämääni tuon lupauksen takia, mutta aina toisinaan se palaa mieleen
Me emme elä elokuvassa. Oikeassa elämässä loppu ei ole aina onnellinen, prinssi ja prinsessa eivät aina saa toisiaan. Eivätkä välttämättä enää lopulta haluakaan saada. Eihän sitä ajattele, että 5 vuoden päästä toisen tai molempien tunteet voivat olla täysin kuolleet. Tai hyvässä tapauksessa vain hieman laantuneet ystävyyden tasolle. Tai sitten eivät. :)
Koska ihastun melko helposti, on minulla muutamia (ex?) ihastuksiani ystävinä. Se on tietyssä vaiheessa tosi rankkaa, etenkin jos niiltä saa rukkaset, mutta lopulta ystävyys voi toimia aivan upeasti. Ei tuollaisten asioiden tarvitse antaa tulla väliin. Ja jos mietityttää, niin hetken miettimistauko, asiasta keskusteleminen tai kirjoittaminen auttaa.
Ja minun ystäväsuhteeni ovat vieläpä kestäneet kaiken sen draamailun minulta, täytyy sanoa, että nostan hattua teille, rakkaat ystäväni. :) Asiaa ei auta se, että sairauteni kanssa tuollainen draamailu on ollut välillä todella... vaikeaa kestää muille. Lisäksi aihetta ovat varjostaneet kaikenlaiset menetyksen pelot ja ylenmääräinen roikkuminen. Huh. Olen hankala ihminen.
Ystäviä, kavereita, tuttavia ja ihastuksia tulee ja menee. Elämä muuttuu. Toisinaan ystävyyssuhteet pitkän ajan takaa tulevat takaisin.
Pidän ihmisten kanssa olemisesta, peleistä, juttelusta, leffoista. Ja tietenkin haleista, etenkin haleista. Joita 10 vuotta sitten vihasin.
Hyi. Nyt loppu lällyjutut.
16.10.2013
Lupauksista
Huh. Olen puhunut erään ihmisen kanssa lupauksesta jonka hän on tehnyt. Todella isosta sellaisesta.
Nyt näyttää siltä, että ei ole täysin varmaa pitääkö hän sen. Siis mahdollisuuksiahan on, mutta onko intoa.
Tätä en sanonut, mutta tällä kertaa kyse on niin isosta asiasta, että jos tätä lupausta ei pidetä, katkaisen välit täysin. Tämä vaikuttaa muihinkin kuin minuun ja aiheuttaa jopa rahallista tappiota sekä minulle että eräälle ulkopuoliselle ihmiselle.
Olo ei ole tänään ollut erityisen hyvä, oksettaa ja päätä särkee, ja sitten kuulee tällaista.
Nyt voisin istua jonkun kanssa telkkarin ääreen, katsoa muutaman leffan ja unohtaa koko asian. Toivottavasti tämä selviää pian. On siis edelleen ihan mahdollista että kaikki menee hyvin.
Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun olen tosissani miettinyt sitä, että katkaisen välit kokonaan johonkin ihmiseen. Teininä sen tein, mutta suunnittelematta ja ihan ilman kohdehenkilön omaa syytä.
Nyt on vaan niin iso asia, että tällaista Ei tehdä ystäville. Näin isoja lupauksia ei yksinkertaisesti petetä. Olen varmistellut ja varmistellut, että onko hän nyt varma, että voi luvata tämän, ja aina on tullut joojoo. Nyt asia on jo niin pitkällä, että perääntyä ei voi.
Olen vihainen. Ja pettynyt.
Uskomatonta millaisia ihmisiä maailma pitää sisällään. Pienet jutut vielä voi antaa anteeksi. En minäkään ole täydellinen, enkä ole aina voinut pitää kaikkia lupauksiani, niin tämän luokan juttuja ei vain luvata jos ei olla varmoja, että lupaukset voidaan pitää.
Anteeksi T, että aikoinaan tein mitä tein. Mutta onneksi tiedät että olen pahoillani. Olen pahoillani myös, että se kaikki aika tulee aina olemaan tässä välissä. Sitä ei enää ikinä saa takaisin.
Nyt näyttää siltä, että ei ole täysin varmaa pitääkö hän sen. Siis mahdollisuuksiahan on, mutta onko intoa.
Tätä en sanonut, mutta tällä kertaa kyse on niin isosta asiasta, että jos tätä lupausta ei pidetä, katkaisen välit täysin. Tämä vaikuttaa muihinkin kuin minuun ja aiheuttaa jopa rahallista tappiota sekä minulle että eräälle ulkopuoliselle ihmiselle.
Olo ei ole tänään ollut erityisen hyvä, oksettaa ja päätä särkee, ja sitten kuulee tällaista.
Nyt voisin istua jonkun kanssa telkkarin ääreen, katsoa muutaman leffan ja unohtaa koko asian. Toivottavasti tämä selviää pian. On siis edelleen ihan mahdollista että kaikki menee hyvin.
Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun olen tosissani miettinyt sitä, että katkaisen välit kokonaan johonkin ihmiseen. Teininä sen tein, mutta suunnittelematta ja ihan ilman kohdehenkilön omaa syytä.
Nyt on vaan niin iso asia, että tällaista Ei tehdä ystäville. Näin isoja lupauksia ei yksinkertaisesti petetä. Olen varmistellut ja varmistellut, että onko hän nyt varma, että voi luvata tämän, ja aina on tullut joojoo. Nyt asia on jo niin pitkällä, että perääntyä ei voi.
Olen vihainen. Ja pettynyt.
Uskomatonta millaisia ihmisiä maailma pitää sisällään. Pienet jutut vielä voi antaa anteeksi. En minäkään ole täydellinen, enkä ole aina voinut pitää kaikkia lupauksiani, niin tämän luokan juttuja ei vain luvata jos ei olla varmoja, että lupaukset voidaan pitää.
Anteeksi T, että aikoinaan tein mitä tein. Mutta onneksi tiedät että olen pahoillani. Olen pahoillani myös, että se kaikki aika tulee aina olemaan tässä välissä. Sitä ei enää ikinä saa takaisin.
15.10.2013
Pumpulihautajaiset
Yritin tänään tehdä amigurumia (virkattu pieni eläinhahmo). Olen tehnyt niitä ennenkin, joten tartuin luottavaisin mielin virkkuukoukkuun. Nyt ei vaan mitenkään tunnu menevän oikein. Ensimmäiset 14 riviä menevät hienosti, mutta viimeisten kahden kanssa on ongelmia. Heitin sähellyksen pois mielestä ja keitin teetä. Vihreää karviaismarjateetä. Ehkä teekupposen jälkeen tuo ohje avautuu paremmin.
Olen myös katsonut Gleen kolmoskautta. Toistaiseksi ei ole ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta ollut mitään kovin mielenkiintoista.
Tänään on ollut yksi niistä uneliaista, tapahtumaköyhistä päivistä. Tällaisina päivinä tahtoisin tehdä ihan mitä vain muuta kuin olla kotona vaipumassa siihen uneliaan päivän hitaaseen rytmiin. Päivä uppoaa aivoihin ja tekee ajatustoiminnasta vaikeaa. Pään sisällä tuntuu olevan pelkkää pumpulia.
Ehkä tänään jollain aivosolullani on hautajaiset, joten kaikki lomailevat surren kuollutta toveriaan?
Toinen syy voi olla lähestyvä talvi. Keväällä talven viimeisten merkkien kadotessa murehdin jo sitä, että muutaman kuukauden päästä alkaa uusi talvi. Talveksi vaipuisin mielelläni talviuneen.
En pidä Suomen talvesta. Oikeastaan vihaan sitä sydämeni pohjasta. Viekää pois kaikki kirkkaat pakkasyöt täysikuun valossa ja tähtien loisteessa. En kaipaa niitä enää. Palelen, oli tähtiä tai ei.
En välttämättä kaipaa silkkaa aurinkoa ja plusasteita talveksi, pelkkä syysmäinen märkä ja joskus ehkä hieman miinukselle menevä talvi kelpaisi. -20 astetta? Ei kiitos.
Voisin siis mielelläni muuttaa johonkin manner-Eurooppaan.
Olen myös katsonut Gleen kolmoskautta. Toistaiseksi ei ole ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta ollut mitään kovin mielenkiintoista.
Tänään on ollut yksi niistä uneliaista, tapahtumaköyhistä päivistä. Tällaisina päivinä tahtoisin tehdä ihan mitä vain muuta kuin olla kotona vaipumassa siihen uneliaan päivän hitaaseen rytmiin. Päivä uppoaa aivoihin ja tekee ajatustoiminnasta vaikeaa. Pään sisällä tuntuu olevan pelkkää pumpulia.
Ehkä tänään jollain aivosolullani on hautajaiset, joten kaikki lomailevat surren kuollutta toveriaan?
Toinen syy voi olla lähestyvä talvi. Keväällä talven viimeisten merkkien kadotessa murehdin jo sitä, että muutaman kuukauden päästä alkaa uusi talvi. Talveksi vaipuisin mielelläni talviuneen.
En pidä Suomen talvesta. Oikeastaan vihaan sitä sydämeni pohjasta. Viekää pois kaikki kirkkaat pakkasyöt täysikuun valossa ja tähtien loisteessa. En kaipaa niitä enää. Palelen, oli tähtiä tai ei.
En välttämättä kaipaa silkkaa aurinkoa ja plusasteita talveksi, pelkkä syysmäinen märkä ja joskus ehkä hieman miinukselle menevä talvi kelpaisi. -20 astetta? Ei kiitos.
Voisin siis mielelläni muuttaa johonkin manner-Eurooppaan.
14.10.2013
Tylsä vanhus
Selasin muutamia blogeja, ja voi apua.
Ruokakuvia, ihmiskuvia, luontokuvia, taidetta, vaatekuvia, videoita, kuvia, kuvia.
Olenko ihan tylsä lehmä, kun täällä ei ole kuvia? Pitäisikö minun jatkossa kenties piirtää kuvitusta? Tai valokuvata niitä aterioitani (= tässä makaronilaatikkoa, tässä jauhelihakastiketta, tässä riisijauhelihapataa, tässä kalapuikkoja, tässä köyhä salaatti).
Löysin kyllä vielä muutamia "vanhanaikaisia" (personal) tekstiblogeja. Taidamme olla katoava luonnonvara. Ehkä kukaan ei jaksa enää keskittyä pelkkiin teksteihin, kun pitää olla valtava kuvaoksennus ja pari lausetta siellä väleissä.
Ehkä tämä johtuu siitä, että blogiaikoinani digikamerat vasta alkoivat yleistyä. Ei niitä ollut jokaisella, eikä sillä mahdollisella kännykkäkameralla saanut kuin pieniä suttuisia kuvia.
Eivät ne kuvat kyllä tyyliin sovi. En siis jatkossa stressaa aiheesta.
Ruokakuvia, ihmiskuvia, luontokuvia, taidetta, vaatekuvia, videoita, kuvia, kuvia.
Olenko ihan tylsä lehmä, kun täällä ei ole kuvia? Pitäisikö minun jatkossa kenties piirtää kuvitusta? Tai valokuvata niitä aterioitani (= tässä makaronilaatikkoa, tässä jauhelihakastiketta, tässä riisijauhelihapataa, tässä kalapuikkoja, tässä köyhä salaatti).
Löysin kyllä vielä muutamia "vanhanaikaisia" (personal) tekstiblogeja. Taidamme olla katoava luonnonvara. Ehkä kukaan ei jaksa enää keskittyä pelkkiin teksteihin, kun pitää olla valtava kuvaoksennus ja pari lausetta siellä väleissä.
Ehkä tämä johtuu siitä, että blogiaikoinani digikamerat vasta alkoivat yleistyä. Ei niitä ollut jokaisella, eikä sillä mahdollisella kännykkäkameralla saanut kuin pieniä suttuisia kuvia.
Eivät ne kuvat kyllä tyyliin sovi. En siis jatkossa stressaa aiheesta.
Mewtwo
Tänään olen ollut ihan tarpeeksi liikkeellä. Enää en poistu kotoa kuin koirien yölenkille. Nyt voin pohtia.
Seksuaalinen suuntautuminen. Hmm. Se on jännä juttu. A, bi, pan, hetero, homo... Lokeroitahan on monta. Sanotaan, että tämä osa elämästä kehittyy ja voi muuttua koko elämän.
Voiko homoseksuaalista kehittyä bi, kun biologinen kello alkaa tikittää? Jos, niin onko se vain "vaihe"? Onko ikinä ollutkaan homo, jos lesbonainen alkaakin kolmekymppisenä katsella miehiä sillä silmällä? Vai onko se vain omista tuntemuksista kiinni? Voivatko nuoruuden kokemukset (esim. kiusaaminen) vaikuttaa suuntautumiseen?
Onko transnainen nainen vai transnainen? Vai molempia? Miksi sukupuoli ei olekaan niin yksiselitteinen asia? Vai onko vain biologisesti naisena syntynyt "oikea" nainen? Mitä jos on suuntautunut vain biologisesti naiseksi syntyneihin naisiin, mutta ei transnaisiin, onko vain silloin "aito hetero"? Mitä sitten jos sillä ei ole väliä, onko silloinkin ihan vaan hetero?
Miksi polysuhteet eivät ole yleisempiä? Voitko pettää ihmistä, joka antaa vieraissakäyntiin luvan?
Minä olen kaksviis, ja aivan sekaisin näitten asioitten kanssa. Koin ihan nuorena olevani hetero. Pikkupaikkakunta, homot oli jotain tuntematonta ja pelottavaa. Sitten löysin sisäisen homoni, ja pitkään koin olevani rehellisen homoseksuaali.
Nyt. En tiedä. Kymmenen vuoden takaa on noussut jonkinlaisia tunteita, mutta ovatko ne vain jotain haamuja? Vai olenko sittenkin nyt bi-curious. Toisaalta heterosuhdetta minulla ei ole ikinä ollut, joten olisiko asia mahdollisesti eri, jos historiaan mahtuisi sellainenkin?
Noh, toisaalta sellainen ehkä olisikin ollut, jos en angstiteininä olisi pistänyt välejä poikki kun alkoi ahdistaa. Oliko se heräilevä homous, joka siellä ahdistui, vai kenties epävarmuus itsestä noin muuten?
Paljon puhutaan siitä, että heterosta tuleekin myöhemmällä iällä homo, koska aikoinaan homosuhteet ovat olleet yhteiskunnan painostuksen takia väärä vaihtoehto. Että oikeasti se homous olisi ollut siellä aina, mutta piilossa. Mutta mitä jos ikänsä itsensä homoseksuaaliseksi tuntenut myöhäisherää heterona, tapahtuuko sellaista edes? Mistä se sitten johtuu? Yhteisön painostuksesta? ;)
Onneksi ihan lopultakin saan olla mitä olen. Eihän sitä ole pakko määritellä. Toisaalta häiritsee kun en osaa sanoa ovatko heterotunteeni aitoja vai pelkkiä kaikuja vanhasta.
Hmm.
Katsonpa nyt sitten vaikka Gleetä.
Seksuaalinen suuntautuminen. Hmm. Se on jännä juttu. A, bi, pan, hetero, homo... Lokeroitahan on monta. Sanotaan, että tämä osa elämästä kehittyy ja voi muuttua koko elämän.
Voiko homoseksuaalista kehittyä bi, kun biologinen kello alkaa tikittää? Jos, niin onko se vain "vaihe"? Onko ikinä ollutkaan homo, jos lesbonainen alkaakin kolmekymppisenä katsella miehiä sillä silmällä? Vai onko se vain omista tuntemuksista kiinni? Voivatko nuoruuden kokemukset (esim. kiusaaminen) vaikuttaa suuntautumiseen?
Onko transnainen nainen vai transnainen? Vai molempia? Miksi sukupuoli ei olekaan niin yksiselitteinen asia? Vai onko vain biologisesti naisena syntynyt "oikea" nainen? Mitä jos on suuntautunut vain biologisesti naiseksi syntyneihin naisiin, mutta ei transnaisiin, onko vain silloin "aito hetero"? Mitä sitten jos sillä ei ole väliä, onko silloinkin ihan vaan hetero?
Miksi polysuhteet eivät ole yleisempiä? Voitko pettää ihmistä, joka antaa vieraissakäyntiin luvan?
Minä olen kaksviis, ja aivan sekaisin näitten asioitten kanssa. Koin ihan nuorena olevani hetero. Pikkupaikkakunta, homot oli jotain tuntematonta ja pelottavaa. Sitten löysin sisäisen homoni, ja pitkään koin olevani rehellisen homoseksuaali.
Nyt. En tiedä. Kymmenen vuoden takaa on noussut jonkinlaisia tunteita, mutta ovatko ne vain jotain haamuja? Vai olenko sittenkin nyt bi-curious. Toisaalta heterosuhdetta minulla ei ole ikinä ollut, joten olisiko asia mahdollisesti eri, jos historiaan mahtuisi sellainenkin?
Noh, toisaalta sellainen ehkä olisikin ollut, jos en angstiteininä olisi pistänyt välejä poikki kun alkoi ahdistaa. Oliko se heräilevä homous, joka siellä ahdistui, vai kenties epävarmuus itsestä noin muuten?
Paljon puhutaan siitä, että heterosta tuleekin myöhemmällä iällä homo, koska aikoinaan homosuhteet ovat olleet yhteiskunnan painostuksen takia väärä vaihtoehto. Että oikeasti se homous olisi ollut siellä aina, mutta piilossa. Mutta mitä jos ikänsä itsensä homoseksuaaliseksi tuntenut myöhäisherää heterona, tapahtuuko sellaista edes? Mistä se sitten johtuu? Yhteisön painostuksesta? ;)
Onneksi ihan lopultakin saan olla mitä olen. Eihän sitä ole pakko määritellä. Toisaalta häiritsee kun en osaa sanoa ovatko heterotunteeni aitoja vai pelkkiä kaikuja vanhasta.
Hmm.
Katsonpa nyt sitten vaikka Gleetä.
13.10.2013
Haparointia
Koirani ei ymmärrä. Se olisi halunnut panna pupua, mutta ei se pupu oikein lämmennyt. Koira-raukka.
Ennen tätä ilmoitin kaverilleni, että: "Mä lähen pihal mun kaa".
Itsekkäitä ajatuksia olin ilmeisesti ajatellut. Tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että käytän koirat kusella. Vielä en koe olevani yksi ja sama olento koirieni kanssa.
Olen tässä kirjoittamassa vain koska en pääse vieläkään katsomaan Gleen kolmoskautta, ja Pokémonin vitoskausi ei juuri nyt kiinnosta tarpeeksi. Tai järkevä mailin kirjoittaminen. Yöllä ei myöskään voi laittaa pyykkikonetta pyörimään tai imuroida.
Jotenkin mielessä pyöri myös häiritseviä ajatuksia litteistä rintalihaksista ja liian kireistä paidoista. Wat?
Onko minun syytä esittäytyä jollain tapaa? En vielä tiedä annanko linkin tänne kavereilleni, niiden lisäksi tutuilleni vai en kenellekään. Piti jäädä heti pohtimaan sitäkin, että kirjoitanko nimet ehkä pelkällä yhdellä kirjaimella vai muuten? Ainakaan elukoitten nimiä en kirjoita, niitä googletellaan ihan yhtenään enkä halua kenenkään päätyvän vahingossa tänne. Hmm.
Jos heitän tähän tämmöisen lyhkäsen kyselyn, jonka täytin viimeksi vuonna 2008 vanhassa blogissani.
Näillä saatesanoilla varustettu: "Tiedät varmaan tunteen, kun joku kaverilistalaisistasi kirjoittaa elämästään, ja äkkiä pysähdyt ihmettelemään, missä vaiheessa hän on vaihtanut työpaikkaa tai alkanut tapailla tuotakin tyyppiä...? Ilmeisesti jotain perustavanlaatuista informaatiota on jäänyt matkalle, mutta oikeastaan nolottaa kysyä tarkempia yksityiskohtia.
Kopioi tämä kysely blogiisi ja vaihda vastaukseni omiisi. Mitä monipuolisemman ja/tai tarkemman vastauksen pystyt antamaan, sitä paremmin saat minut (ja muut sisälukutaidottomat) takaisin kartalle!"
1. Nimi:
Sini
2. Ikä:
25
3. Olinpaikkakunta:
Lahti
4. Ammatti:
Ei ole
5. Kumppani:
Ei ole. Ny menee elämä ohi. :)
6. Lapset:
Ei lapsiakaan.
7. Sisarukset:
Kaksi isosiskoa ja supernero pikkuveli.
8. Lemmikit:
Kaksi koiraa, kani, rottia, 3 okahiirtä.
9. Mainitse tämänhetkiseen elämääsi vaikuttavat 3-5 merkittävintä asiaa:
1. Eläimet
2. Ihmissuhteet
3. Tietokone
10. Miksi lähdit opiskelemaan?
En opiskele nyt.
11. Vanhemmat:
Isä kuollut. Äiti on.
12. Läheiset ystävät:
En varsinaisesti määrittele ystäviäni läheisiin ja vähemmän läheisiin.
13. Juotko/tupakoitko?
Joskus.
Ennen tätä ilmoitin kaverilleni, että: "Mä lähen pihal mun kaa".
Itsekkäitä ajatuksia olin ilmeisesti ajatellut. Tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että käytän koirat kusella. Vielä en koe olevani yksi ja sama olento koirieni kanssa.
Olen tässä kirjoittamassa vain koska en pääse vieläkään katsomaan Gleen kolmoskautta, ja Pokémonin vitoskausi ei juuri nyt kiinnosta tarpeeksi. Tai järkevä mailin kirjoittaminen. Yöllä ei myöskään voi laittaa pyykkikonetta pyörimään tai imuroida.
Jotenkin mielessä pyöri myös häiritseviä ajatuksia litteistä rintalihaksista ja liian kireistä paidoista. Wat?
Onko minun syytä esittäytyä jollain tapaa? En vielä tiedä annanko linkin tänne kavereilleni, niiden lisäksi tutuilleni vai en kenellekään. Piti jäädä heti pohtimaan sitäkin, että kirjoitanko nimet ehkä pelkällä yhdellä kirjaimella vai muuten? Ainakaan elukoitten nimiä en kirjoita, niitä googletellaan ihan yhtenään enkä halua kenenkään päätyvän vahingossa tänne. Hmm.
Jos heitän tähän tämmöisen lyhkäsen kyselyn, jonka täytin viimeksi vuonna 2008 vanhassa blogissani.
Näillä saatesanoilla varustettu: "Tiedät varmaan tunteen, kun joku kaverilistalaisistasi kirjoittaa elämästään, ja äkkiä pysähdyt ihmettelemään, missä vaiheessa hän on vaihtanut työpaikkaa tai alkanut tapailla tuotakin tyyppiä...? Ilmeisesti jotain perustavanlaatuista informaatiota on jäänyt matkalle, mutta oikeastaan nolottaa kysyä tarkempia yksityiskohtia.
Kopioi tämä kysely blogiisi ja vaihda vastaukseni omiisi. Mitä monipuolisemman ja/tai tarkemman vastauksen pystyt antamaan, sitä paremmin saat minut (ja muut sisälukutaidottomat) takaisin kartalle!"
1. Nimi:
Sini
2. Ikä:
25
3. Olinpaikkakunta:
Lahti
4. Ammatti:
Ei ole
5. Kumppani:
Ei ole. Ny menee elämä ohi. :)
6. Lapset:
Ei lapsiakaan.
7. Sisarukset:
Kaksi isosiskoa ja supernero pikkuveli.
8. Lemmikit:
Kaksi koiraa, kani, rottia, 3 okahiirtä.
9. Mainitse tämänhetkiseen elämääsi vaikuttavat 3-5 merkittävintä asiaa:
1. Eläimet
2. Ihmissuhteet
3. Tietokone
10. Miksi lähdit opiskelemaan?
En opiskele nyt.
11. Vanhemmat:
Isä kuollut. Äiti on.
12. Läheiset ystävät:
En varsinaisesti määrittele ystäviäni läheisiin ja vähemmän läheisiin.
13. Juotko/tupakoitko?
Joskus.
Tabula rasa
Eilen koin tarvetta (personal) blogille.
Päädyin kirjoittamaan asiani vanhaan blogiini, mutta tänään halusin aloittaa aivan alusta.
En ole aina kovin ahkera kirjoittaja. Yleensä kirjoitushalu lähtee epäselvistä ajatuksista, jotka haluan kirjoittamalla saada auki.
Elämäni on normaalia ja tasaista. Mietin mihin piilottaisin loput koiranruuat, kun sanko ei vedä viittätoista kiloa. Ostan punottuja sisustuskoreja. Asettelen teepurkkejani järjestykseen ja pyyhin niistä pölyjä. Keskiviikkojeni kohokohta on Arman ja viimeinen ristiretki telkkarista. Katson draamaleffoja ja itkeä pillitän niille. Juon paljon teetä.
Ennen osasin kirjoittaa ficcejä, novelleja, tarinoita, roolipelejä. Enää se ei onnistu. En ole tyytyväinen tuottamaani tekstiin, se tuntuu liian tylsältä ja harmaalta. Missä mielikuvitus? Olenko vanhetessani menettänyt sen? Vai onko se ehkä lääkkeiden vika?
Otin TTV:n tietokoneen viereen, että en unohda sitä. Nyt himottaisi kovasti katsoa se. Katse karkaa kannen taustalla oleviin punaisiin verhoihin. Nan ja Kit. K-15 -merkintä. Punainen ruusu.
Päädyin kirjoittamaan asiani vanhaan blogiini, mutta tänään halusin aloittaa aivan alusta.
En ole aina kovin ahkera kirjoittaja. Yleensä kirjoitushalu lähtee epäselvistä ajatuksista, jotka haluan kirjoittamalla saada auki.
Elämäni on normaalia ja tasaista. Mietin mihin piilottaisin loput koiranruuat, kun sanko ei vedä viittätoista kiloa. Ostan punottuja sisustuskoreja. Asettelen teepurkkejani järjestykseen ja pyyhin niistä pölyjä. Keskiviikkojeni kohokohta on Arman ja viimeinen ristiretki telkkarista. Katson draamaleffoja ja itkeä pillitän niille. Juon paljon teetä.
Ennen osasin kirjoittaa ficcejä, novelleja, tarinoita, roolipelejä. Enää se ei onnistu. En ole tyytyväinen tuottamaani tekstiin, se tuntuu liian tylsältä ja harmaalta. Missä mielikuvitus? Olenko vanhetessani menettänyt sen? Vai onko se ehkä lääkkeiden vika?
Otin TTV:n tietokoneen viereen, että en unohda sitä. Nyt himottaisi kovasti katsoa se. Katse karkaa kannen taustalla oleviin punaisiin verhoihin. Nan ja Kit. K-15 -merkintä. Punainen ruusu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)