Vooi kuinka olenkaan ollut laiska taas tänään. Tällaisesta länsimaisesta hyvinvoinnista kertoo se, että nälkä ois, mutta ruokaa ei jaksa tehdä. Ruokaa on kuitenkin sen verran, että maanantaihin asti selviän näillä. Enkä jaksa mennä pilkkomaan perunoita. Tai voitelemaan leipää.
Istun siis mieluummin tässä koomaamassa vatsa kuristen kuin liikautan eväänikään ruuan puolesta. Hyi mitä laiskuutta. Johan tuo kellokin on niin paljon ettei oikeasti mitään ruokaa pitäisi tähään aikaan tehdä.
Hämää myös ihmisten vastaamattomuus. Totta kai tiedän että se johtuu unohduksesta tai muusta ihan pätevästä syystä, mutta sisäinen draamailijani haluaa ymmärtää sen toisin.
Täytyy tukkia sen turpa ja tunkea se johonkin suonpohjukkaan.
En muuten ole itsekään mikään paras vastailija aina. Mietin vastaavani myöhemmin ja sitten se unohtuu. Luen esim. jonkun sähköpostin kännykällä, enkä todellakaan ala vastata sillä. Sitten tulee uusia sähköposteja ja se vastausta kaipaava kaivautuu johonkin kaiken muun alle.
Sää on ollut kammottavan limaloskainen. Illemmalla auringonlasku oli melko kaunis, kun punainen valo heijastui pilviin, mutta valitettavasti valkoista moskaa on edelleen jäljellä. Yök!
Laiskuus ruokkii laiskuutta, joten nostan itseni nyt ylös ja menen vaikka tiskaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti