Yritin tänään tehdä amigurumia (virkattu pieni eläinhahmo). Olen tehnyt niitä ennenkin, joten tartuin luottavaisin mielin virkkuukoukkuun. Nyt ei vaan mitenkään tunnu menevän oikein. Ensimmäiset 14 riviä menevät hienosti, mutta viimeisten kahden kanssa on ongelmia. Heitin sähellyksen pois mielestä ja keitin teetä. Vihreää karviaismarjateetä. Ehkä teekupposen jälkeen tuo ohje avautuu paremmin.
Olen myös katsonut Gleen kolmoskautta. Toistaiseksi ei ole ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta ollut mitään kovin mielenkiintoista.
Tänään on ollut yksi niistä uneliaista, tapahtumaköyhistä päivistä. Tällaisina päivinä tahtoisin tehdä ihan mitä vain muuta kuin olla kotona vaipumassa siihen uneliaan päivän hitaaseen rytmiin. Päivä uppoaa aivoihin ja tekee ajatustoiminnasta vaikeaa. Pään sisällä tuntuu olevan pelkkää pumpulia.
Ehkä tänään jollain aivosolullani on hautajaiset, joten kaikki lomailevat surren kuollutta toveriaan?
Toinen syy voi olla lähestyvä talvi. Keväällä talven viimeisten merkkien kadotessa murehdin jo sitä, että muutaman kuukauden päästä alkaa uusi talvi. Talveksi vaipuisin mielelläni talviuneen.
En pidä Suomen talvesta. Oikeastaan vihaan sitä sydämeni pohjasta. Viekää pois kaikki kirkkaat pakkasyöt täysikuun valossa ja tähtien loisteessa. En kaipaa niitä enää. Palelen, oli tähtiä tai ei.
En välttämättä kaipaa silkkaa aurinkoa ja plusasteita talveksi, pelkkä syysmäinen märkä ja joskus ehkä hieman miinukselle menevä talvi kelpaisi. -20 astetta? Ei kiitos.
Voisin siis mielelläni muuttaa johonkin manner-Eurooppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti