Elokuvaelämä

Kauppareissulla ystävän kanssa keskustelimme eilisestä. Tosin keskustelimme siitä jo eilen. Joskus asioita pitää avata enemmän kuin kerran.

Gleessä oli äsken MJ-jakso ja nyt nää laulaa espanjaa. Kurt on liian suloinen. :) Tykkään myös Emman (Professor Doll Face) lehtisistä. En ymmärrä miksi Will ei lämmennyt niille! Nehän ovat vallan oivaltavia.
Katson tällä hetkellä siis kolmatta tuotantokautta. On jonkin verran vielä otettava kiinni.

Eilisestä tuli kuitenkin mieleen kaikenlaista. Yön pohdin omaa lupaustani eräälle toiselle. Olen oikeastaan pohtinut sitä jo aiemmin. Että oliko se nyt järkevää ja muistaako sitä edes enää kukaan muu kuin minä?

Tämähän on perinteinen draamaleffan juoneen kuuluva asia. Luvataan odottaa ikuisesti jotakuta. Kliseistä ja ehkä yliampuvaa, mutta olinkin draamateini tuolloin. En ole pysäyttänyt elämääni tuon lupauksen takia, mutta aina toisinaan se palaa mieleen
Me emme elä elokuvassa. Oikeassa elämässä loppu ei ole aina onnellinen, prinssi ja prinsessa eivät aina saa toisiaan. Eivätkä välttämättä enää lopulta haluakaan saada. Eihän sitä ajattele, että 5 vuoden päästä toisen tai molempien tunteet voivat olla täysin kuolleet. Tai hyvässä tapauksessa vain hieman laantuneet ystävyyden tasolle. Tai sitten eivät. :)

Koska ihastun melko helposti, on minulla muutamia (ex?) ihastuksiani ystävinä. Se on tietyssä vaiheessa tosi rankkaa, etenkin jos niiltä saa rukkaset, mutta lopulta ystävyys voi toimia aivan upeasti. Ei tuollaisten asioiden tarvitse antaa tulla väliin. Ja jos mietityttää, niin hetken miettimistauko, asiasta keskusteleminen tai kirjoittaminen auttaa.
Ja minun ystäväsuhteeni ovat vieläpä kestäneet kaiken sen draamailun minulta, täytyy sanoa, että nostan hattua teille, rakkaat ystäväni. :) Asiaa ei auta se, että sairauteni kanssa tuollainen draamailu on ollut välillä todella... vaikeaa kestää muille. Lisäksi aihetta ovat varjostaneet kaikenlaiset menetyksen pelot ja ylenmääräinen roikkuminen. Huh. Olen hankala ihminen.

Ystäviä, kavereita, tuttavia ja ihastuksia tulee ja menee. Elämä muuttuu. Toisinaan ystävyyssuhteet pitkän ajan takaa tulevat takaisin.
Pidän ihmisten kanssa olemisesta, peleistä, juttelusta, leffoista. Ja tietenkin haleista, etenkin haleista. Joita 10 vuotta sitten vihasin.

Hyi. Nyt loppu lällyjutut.