Eilen koin tarvetta (personal) blogille.
Päädyin kirjoittamaan asiani vanhaan blogiini, mutta tänään halusin aloittaa aivan alusta.
En ole aina kovin ahkera kirjoittaja. Yleensä kirjoitushalu lähtee epäselvistä ajatuksista, jotka haluan kirjoittamalla saada auki.
Elämäni on normaalia ja tasaista. Mietin mihin piilottaisin loput
koiranruuat, kun sanko ei vedä viittätoista kiloa. Ostan punottuja
sisustuskoreja. Asettelen teepurkkejani järjestykseen ja pyyhin niistä
pölyjä. Keskiviikkojeni kohokohta on Arman ja viimeinen ristiretki
telkkarista. Katson draamaleffoja ja itkeä pillitän niille. Juon paljon teetä.
Ennen osasin kirjoittaa ficcejä, novelleja, tarinoita, roolipelejä. Enää se ei onnistu. En ole tyytyväinen tuottamaani tekstiin, se tuntuu liian tylsältä ja harmaalta. Missä mielikuvitus? Olenko vanhetessani menettänyt sen? Vai onko se ehkä lääkkeiden vika?
Otin TTV:n tietokoneen viereen, että en unohda sitä. Nyt himottaisi kovasti katsoa se. Katse karkaa kannen taustalla oleviin punaisiin verhoihin. Nan ja Kit. K-15 -merkintä. Punainen ruusu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti