From X

Välillä vähän tekee mieli haistatella aivoille.
Harmi etteivät aivot ole minusta erillinen organismi. Eikö olisi hienoa, jos aivot olisivat jossain lasipurkissa, ja niille voisi jutella. Sitten ne antaisivat rationaalisia ja järkeviä vastauksia vaikka paperilapulla.
Sen paperilapun voisi sitten laittaa rintataskuun ja vilkaista sitä jos meinaa tulla tehtyä jotain hassua.

Mielestäni on hauskaa kuinka asiat, jotka voi tietää teoriassa, yllättävät oikeassa elämässä. Ja kuinka kujalla voi ihminen olla. Puhun itsestäni.

Jatkakaamme elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tukehdutetaan tunnevauvat ennen kuin ne ehtivät avata silmänsä. Aina uudestaan ja uudestaan.
Onko siinä onnen avaimet?

No mutta tosiassa en kai edes halua mitään. Kai, koska olen kyllä ollut elämääni ihan tyytyväinen ilmankin. Kaikki ylimääräinen tuo vain ongelmia.
Mutta jos on mahdollista saada onnenhippusia ilman niitä ongelmia, niin kiitos kyllä. Miksi ei? Tarvitseeko itsensä kanssa sitten käydä keskusteluja siitä miksi ei kelpaa enemmän, vai josko vain jättäisi ne keskustelut johonkin toiseen aikaan ja paikkaan... Eihän se ole millään tavalla relevanttia.

Älä. Yritä. Korjata. Asioita. Jotka. Eivät. Ole. Rikki.

Voin siis olla onnellinen siitä mitä saan, aina silloin tällöin. ;)

Löysin toissapäivänä pitkästä aikaa itse tehdyn CD:n, jossa on musiikkia. Se on oikein nerokas, harmi että itse levy on täysin koskematon. Siinä voisi olla joku kiva etikettitsydeemi tai edes nimi.
Olen tehnyt levyyn kannet itse. Kaikki kirjaimet on leikattu lehdistä ja liimattu yksitellen paikoilleen. Levyn nimi on From X With Love
Kappaleet olen lajitellut pariin ryhmään. Jokainen ryhmä muodostaa runon.

"Fuck It I Love You
Better
Forgive Me Twice
Time After Time
Love You Anyway
Lost In My Mind Again"

"Monday Monday Monday
Goodbye To You"

"When It's Time
Open Your Eyes
Invisible
Scarred
Torn
Beautiful Soul"

"Running Up That Hill
Closer"

"Room To Breathe"

Olen leikannut tähän myös pistoolin kuvan ja laittanut sen ampumaan kukkasia.