Kyllä taas huomasi, että ei sitä enää teinejä olla.
Vielä 6v. sitten pystyin kevyesti olemaan ilman ruokaa koko päivän. Tai pari. Eikä tuntunut missään. Nyt kun olen yksinkertaisesti unohtanut syödä kunnolla, on olo aivan hirveä. Eilenyöllä mietin jo, että mikäs nyt iski kun ei meinaa jalat kantaa ja koko keho tärisee, kun yrittää kävellä.
No ei voi olla mitään sen vaarallisempaa, nukkumaan vaan!
Aamulla vähän heikko happi, mutta mitäs tuosta. Koira pihalle ja samalla lenkillä kotiin.
Nyt sitten hoksasin, että voiskohan huono olo johtua siitä, että olen unohtanut syödä. Ei siis mitenkään ole mahdollista...
Toinen ärsyttävä asia vanhenemisessa on se, että ei voi enää nukkua missä tahansa. Erehdyt ihan himpun huonommalle sohvalle istahtamaan, niin jo sattuu polviin, sattuu selkään, sattuu kylkeen, lonkka puutuu, niska huutaa hoosiannaa. Puhumattakaan siitä jos nukahdat johonkin sohvalle tai huonoon sänkyyn. Ei herätessä hyvä heilu.
Autossa nukutun yön jälkeen joka paikasta kuuluu POKS ja ensimmäiset 15min heräämisestä näyttää vanhukselta kulkiessaan selkä kumarassa.
Siis pitäisikö tämän kehon kestää vielä kolme kertaa tämä sama määrä vuosia? Tuntuu... mahdottomalta. :D
Ehkä jossain vaiheessa opin. Etenkin sen säännöllisen ruokailun tärkeyden. Mutta minkä sille voi jos ei muista tai kun muistaa niin ei just silloin pysty? Keho yrittää korvaan kiljua, että SYÖ AKKA, mutta ei voi aina kuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti