Jos olisin syntynyt erilaisena

Hmm. Olisiko elämäni tasan samanlaista, jos pelkästään ulkonäkö olisi erilainen? Olisiko se vaikuttanut, ja jos, niin miten?
Harvemmin jään pohtimaan, koska minkä sitä ihminen ulkonäölleen voi. Kohteliainta mitä on sanottu, on lähinnä "sä olet semmonen persoonallisen näköinen". Pärstäni ei istu yleiseen kauneusihanteeseen.
Jos siis olisinkin syntynyt sellaisena ihan tavallisen näköisenä.
Olisinko yläasteella ollut se pilkan kohde, vai olisiko sen osan saanut joku muu? En siis hetkeäkään usko, että JOKU ei olisi joutunut kärsimään.
Olisinko nykyään sosiaalinen yliopisto-opiskelija? Tai kenties töissä tai perustamassa omaa yritystä.
Tai ehkä minulla olisi jo oma perhe, pari kakaraa ja aviomies.
Olisinko onnellisempi?
Vai olisiko elämäni mennyt tasan samalla tavalla?

Joskus hämmennyn kun netissä ihan tavallisen näköisetkin ihmiset ovat joittenkin mielestä rumia. Korkeat standardit vai eri maku? Tosin kai joku pitäisi missejäkin susirumina.

Kuulin jokin aika sitten, että ne menneisyyden ihmiset eivät ole vieläkään kasvaneet sille tasolle millä heidän pitäisi jo tässä iässä olla. Käyn tosi harvoin siellä missä aikoinaan asuin, mutta toivon joku kerta ne näkeväni. Tai kuulevani. En toimi enää paskasankona.
Ilmeisesti olen vielä monenkin vuoden jälkeen niin kiinnostava, että asioitani kytätään. Toivottavasti se on edes sen arvoista. Sen arvoista, että nimeäni kannattaa edelleen huudella kaupungissa. Jotain oli jäänyt mieleenkin, koska tämän päivän Suomessa on edelleen väärin olla homoseksuaali.

Samapa tuo kai on. Elämäänsä tai ulkonäköään ei voi muuttaa. Eikä se niin merkityksellistä olisikaan. Olen mitä olen.

Nettideitti

Gleessä Will teki nettideittiprofiilin Beistelle.
Jäin sitten miettimään nettideittijuttuja yleensäkin. Minullakin on joskus vuosia sitten ollut profiili jossain ihanassa suomi24-deitissä, mutta sieltä tuli sitten lähinnä kaikenlaista mitä EN halunnut. Viiskymppisiä äijiä muna pystyssä, vaikka etsittiin vain naisia. Jätin koko homman sitten siihen, ei hirveästi kiinnostanut.
Mutta huhutaan, että ihmiset ovat ihan oikeasti löytäneet kumppaneita deittisivustoilta. Täytyykö sitä varten olla vain tarpeeksi energiaa, että jaksaa skipata ne jokapäiväiset ehdotteluviestit ja etsiä seasta hyvät? :D
Oletan että kaikki naiset saavat niitä, mutta tuleeko miehille yhtälailla ehdotteluviestejä naisilta? Ja kuinka paljon sellaisia tulee sitten jollekin oikeasti hyvännäköisille naisille?

 Noh. On minulla profiili tälläkin hetkellä Qruiserissa, mutta pidän sitä siellä vain foorumeitten takia.

Itse koen myös omituisena viestitellä siinä tarkoituksessa, että tässä ehkä tulevan kumppanin kanssa viestitellään. Jotenkin tutustuminen netissä vain sen vuoksi ei tunnu kamalan luonnolliselta. En muutenkaan tykkää jutella niitä näitä vieraiden ihmisten kanssa netissä. Kasvokkain asia on täysin eri, eikä tutustumisessa ole silloin ongelmia.
Ja tästä mielipiteestä huolimatta olen tutustunut ihmisiin myös puhtaasti netin kautta. Aika moniinkin ihmisiin. Mutta niitten kanssa tutustuminen on tapahtunut esim. nettiroolipelaamisen kautta.

Oikeasti halusin kertoa vain sen, että kun mietin nettideittailua, tajusin etten edes juuri nyt osaisi tehdä omaa profiilia. Sen tekeminen jäisi yhteen ensimmäisistä kysymyksistä: "Etsii [ ] naisia, [ ] miehiä".
En minä enää tiedä mitä minä haluan. En tiedä käykö molemmat vai vai toinen, vai kenties ei kumpikaan?
Kai se jossain vaiheessa selviää vielä. :D

Forever Young

Kyllä taas huomasi, että ei sitä enää teinejä olla.
Vielä 6v. sitten pystyin kevyesti olemaan ilman ruokaa koko päivän. Tai pari. Eikä tuntunut missään. Nyt kun olen yksinkertaisesti unohtanut syödä kunnolla, on olo aivan hirveä. Eilenyöllä mietin jo, että mikäs nyt iski kun ei meinaa jalat kantaa ja koko keho tärisee, kun yrittää kävellä.
No ei voi olla mitään sen vaarallisempaa, nukkumaan vaan!
Aamulla vähän heikko happi, mutta mitäs tuosta. Koira pihalle ja samalla lenkillä kotiin.

Nyt sitten hoksasin, että voiskohan huono olo johtua siitä, että olen unohtanut syödä. Ei siis mitenkään ole mahdollista...

Toinen ärsyttävä asia vanhenemisessa on se, että ei voi enää nukkua missä tahansa. Erehdyt ihan himpun huonommalle sohvalle istahtamaan, niin jo sattuu polviin, sattuu selkään, sattuu kylkeen, lonkka puutuu, niska huutaa hoosiannaa. Puhumattakaan siitä jos nukahdat johonkin sohvalle tai huonoon sänkyyn. Ei herätessä hyvä heilu.
Autossa nukutun yön jälkeen joka paikasta kuuluu POKS ja ensimmäiset 15min heräämisestä näyttää vanhukselta kulkiessaan selkä kumarassa.

Siis pitäisikö tämän kehon kestää vielä kolme kertaa tämä sama määrä vuosia? Tuntuu... mahdottomalta. :D

Ehkä jossain vaiheessa opin. Etenkin sen säännöllisen ruokailun tärkeyden. Mutta minkä sille voi jos ei muista tai kun muistaa niin ei just silloin pysty? Keho yrittää korvaan kiljua, että SYÖ AKKA, mutta ei voi aina kuulla.

From X

Välillä vähän tekee mieli haistatella aivoille.
Harmi etteivät aivot ole minusta erillinen organismi. Eikö olisi hienoa, jos aivot olisivat jossain lasipurkissa, ja niille voisi jutella. Sitten ne antaisivat rationaalisia ja järkeviä vastauksia vaikka paperilapulla.
Sen paperilapun voisi sitten laittaa rintataskuun ja vilkaista sitä jos meinaa tulla tehtyä jotain hassua.

Mielestäni on hauskaa kuinka asiat, jotka voi tietää teoriassa, yllättävät oikeassa elämässä. Ja kuinka kujalla voi ihminen olla. Puhun itsestäni.

Jatkakaamme elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tukehdutetaan tunnevauvat ennen kuin ne ehtivät avata silmänsä. Aina uudestaan ja uudestaan.
Onko siinä onnen avaimet?

No mutta tosiassa en kai edes halua mitään. Kai, koska olen kyllä ollut elämääni ihan tyytyväinen ilmankin. Kaikki ylimääräinen tuo vain ongelmia.
Mutta jos on mahdollista saada onnenhippusia ilman niitä ongelmia, niin kiitos kyllä. Miksi ei? Tarvitseeko itsensä kanssa sitten käydä keskusteluja siitä miksi ei kelpaa enemmän, vai josko vain jättäisi ne keskustelut johonkin toiseen aikaan ja paikkaan... Eihän se ole millään tavalla relevanttia.

Älä. Yritä. Korjata. Asioita. Jotka. Eivät. Ole. Rikki.

Voin siis olla onnellinen siitä mitä saan, aina silloin tällöin. ;)

Löysin toissapäivänä pitkästä aikaa itse tehdyn CD:n, jossa on musiikkia. Se on oikein nerokas, harmi että itse levy on täysin koskematon. Siinä voisi olla joku kiva etikettitsydeemi tai edes nimi.
Olen tehnyt levyyn kannet itse. Kaikki kirjaimet on leikattu lehdistä ja liimattu yksitellen paikoilleen. Levyn nimi on From X With Love
Kappaleet olen lajitellut pariin ryhmään. Jokainen ryhmä muodostaa runon.

"Fuck It I Love You
Better
Forgive Me Twice
Time After Time
Love You Anyway
Lost In My Mind Again"

"Monday Monday Monday
Goodbye To You"

"When It's Time
Open Your Eyes
Invisible
Scarred
Torn
Beautiful Soul"

"Running Up That Hill
Closer"

"Room To Breathe"

Olen leikannut tähän myös pistoolin kuvan ja laittanut sen ampumaan kukkasia.