Hmm. Olisiko elämäni tasan samanlaista, jos pelkästään ulkonäkö olisi erilainen? Olisiko se vaikuttanut, ja jos, niin miten?
Harvemmin jään pohtimaan, koska minkä sitä ihminen ulkonäölleen voi. Kohteliainta mitä on sanottu, on lähinnä "sä olet semmonen persoonallisen näköinen". Pärstäni ei istu yleiseen kauneusihanteeseen.
Jos siis olisinkin syntynyt sellaisena ihan tavallisen näköisenä.
Olisinko yläasteella ollut se pilkan kohde, vai olisiko sen osan saanut joku muu? En siis hetkeäkään usko, että JOKU ei olisi joutunut kärsimään.
Olisinko nykyään sosiaalinen yliopisto-opiskelija? Tai kenties töissä tai perustamassa omaa yritystä.
Tai ehkä minulla olisi jo oma perhe, pari kakaraa ja aviomies.
Olisinko onnellisempi?
Vai olisiko elämäni mennyt tasan samalla tavalla?
Joskus hämmennyn kun netissä ihan tavallisen näköisetkin ihmiset ovat joittenkin mielestä rumia. Korkeat standardit vai eri maku? Tosin kai joku pitäisi missejäkin susirumina.
Kuulin jokin aika sitten, että ne menneisyyden ihmiset eivät ole vieläkään kasvaneet sille tasolle millä heidän pitäisi jo tässä iässä olla. Käyn tosi harvoin siellä missä aikoinaan asuin, mutta toivon joku kerta ne näkeväni. Tai kuulevani. En toimi enää paskasankona.
Ilmeisesti olen vielä monenkin vuoden jälkeen niin kiinnostava, että asioitani kytätään. Toivottavasti se on edes sen arvoista. Sen arvoista, että nimeäni kannattaa edelleen huudella kaupungissa. Jotain oli jäänyt mieleenkin, koska tämän päivän Suomessa on edelleen väärin olla homoseksuaali.
Samapa tuo kai on. Elämäänsä tai ulkonäköään ei voi muuttaa. Eikä se niin merkityksellistä olisikaan. Olen mitä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti